En saa sympatiaa iskulauseellani. En ole sitä odottanutkaan vihreiltä citynaisilta.. Olen kotoisin maaseudulta ja mielestäni maasudulla pitäisi voida harrastaa perinteellisiäkin elinkeinoja. Merimetsot lisääntyvät kuin rutto saaristossa ja syövät kalat merestä sangen tehokkaasti. Ruotsi on jo niitä hävittänyt osittain, mistä syystä Ruotsi joutui EU:n tuomioistuimeen. Ruotsi voitti asiansa, koska Lintudirektiivissä on poikkeuspykälä, joka oikeuttaa kannan vähentämiseen. Ongelma on se, että merimeto on Luontodirektiivin väärässä litteessä, eli liitteessä 1. (suojeltavat lajit), kun se nykyään sopisi paremmin liitteeseen 2. (metsästettävät lajit). Silloin niitä voitaisiin metsästyksellä pitää kurissa, ja vielä saadaa hyvää lintupaistia (jollei makkara).
Sähköaittoja kotieläinten (ja lasten) suojaksi ei tarvita Pohjanmaalla ja Lapissa, mikäli susia saa ampua. Kyllä ne muut sudet oppivat missä ei kannata kulkea ja pysyvät loitolla. Susimakkara voisi muuten olla turisteille mielenkiintoinen eksoottinen ruokalaji. Mutta kun viisas EU on lähes täysin kieltänyt susien ampumista (Suomen Valtiokin on EU-tuomioistuimessa ollut syytettynä EU:n omien lemmikkien murhaamisesta) niin sudet oppivat, että ihmisten pihoilta saa noukkia turhat hauvelit ja lampaat pois aivan vapaasti.
Tänä vuonna n. 1000 poroa on joutunut susien suihin. Siis EU:n Luontodirektiivin susikohta on muutettava. EU:n pitää suojella alkuperäiskansojen elinkeinoja!
perjantai 29. toukokuuta 2009
tiistai 19. toukokuuta 2009
Merimetsot ja sudet makkaratehtaalle
Merimetsot ja sudet makkaratehtaalle on iskulauseeni, joka on herättänyt sekä hilpeyttä että pahennusta. Haluan tarkentaa, että kyseessä on KOIRAmakkara, koska ko. tuotteen maku ei ehkä ole samaa luokkaa, kuin HK sininen. Itämeren 1,8 miljoonasta merimetsosta saisi makkaraa aika monelle hauvelille. Samalla kala säästyisi ihmisravinnoksi.
Om mellanskarv på svenska
Turussa 19.5. 2009. Kirjoitin alla olevan ruotsinkielisen jutun ja lähetin muutamalle lehdelle. Pääsyyllinen meimetso-ongelmaamme ei olekaan vain EU, vaan Suomen omat vihertävät viranomaiset, jotka eivät uskalla käyttää lintudirektiivin poikkeuspykälää, jonka mukaan "eritysen vaiket ongelmat" oikeuttavat lintupopulaation vähentämiseen. EU:n 1,8 miljoonaa merimetsoa syövät 1/2 kiloa kalaa päivittäin per nokka, eli yhtä paljon, kun ihminen. Populaatio tuplautuu joka vuosi. Kun kalat joskus loppuvat, merimetsotkin kuolevat nälkään. Silloin ei enää tarvitse metsästyslupaa.
EU är inte ensam skyldig till skarvproblemet
Henrik Lax, sfp:s EU-parlamentariker säger (ÅU 19.5.): ”Det är ett EU-direktiv som skyddar skarven. Det är inte lätt att få EU-kommissionen på andra tankar. Man jag skulle inte ge upp kampen. Min uppfattning är att EU:s skarvskydd bygger på ett missförstånd, man skyddar fel skarv”.
Henrik Lax har tydligen missat den den förändring som gjordes år 1997 i fågeldirektivets (79/409/EEG) Bilaga I. Då ströks (importvaran) mellanskarven (Phalacrocorax Carbo Sinensis) från förteckningen över särskilt skyddade arter eftersom populationen redan då hade ökat till 1,8 miljoner fåglar. En fördubbling hade skett varje år. Den naturliga marina skarven (Phalacrocorax Carbo Carbo) har aldrig hört till skyddslistan. Båda skarvarterna har alltså i dag exakt samma status.
Enligt Fågelskyddsdirektivet är samtliga icke-jaktbara naturliga fåglar i princip fridlysta, men regionerna får vidta avvärjande åtgärder om ”allvarlig skada” kan påvisas. Detta flummiga begrepp har skapat rättsosäkerhet i de nationella förvaltningarna, och finska miljömyndigheter (genomsyrade av grön naturromantik) förbjuder jakt på mellanskarv, medan man i Sverige tillåter vissa begränsande åtgärder.
EU har behandlat konflikten mellan skarv och fiske i tre expertrapporter, kallade REDCAFE år 2005, FRAP och EIFAC år 2006. Alla tre kan läsas på Internet. Experterna som bestått både av fågelskyddare och fiskare har inte varit eniga. Kommissionen har därför inte gjort något. Det som det nya EU-parlamentet borde kräva är att Kommissionen adderar mellanskarven till listan över jaktbara arter (Bilaga II i fågelskyddsdirektivet) där även de flesta kråkfåglar finns.
Huvudskyldig till skarvproblemet i Finland är våra egna miljömyndigheter som inte utnyttjat paragrafen om ”allvarlig skada”. Medskyldiga är EU-kommissionen och EU-parlamentet som låtit expertgruppernas (fanatiska?) fågelskyddare förhindra att mellanskarven adderats till listan över jaktbara arter.
En skarv äter ett halvt kilo fisk om dagen, lika mycket som en människa orkar vrida i sig. All sorts fisk duger, allt från yngel upp till 1 kg stora gäddor. Miljoner skarvar som snabbt förökar sig äter tillsammans med sälarna upp fisken. När havet är tomt är problemet löst och skadedjuren hungrar ihjäl. Då behövs inte längre jakt på mellanskarv och säl.
Jarl Ahlbeck
Eu-kandidat för Sfp
EU är inte ensam skyldig till skarvproblemet
Henrik Lax, sfp:s EU-parlamentariker säger (ÅU 19.5.): ”Det är ett EU-direktiv som skyddar skarven. Det är inte lätt att få EU-kommissionen på andra tankar. Man jag skulle inte ge upp kampen. Min uppfattning är att EU:s skarvskydd bygger på ett missförstånd, man skyddar fel skarv”.
Henrik Lax har tydligen missat den den förändring som gjordes år 1997 i fågeldirektivets (79/409/EEG) Bilaga I. Då ströks (importvaran) mellanskarven (Phalacrocorax Carbo Sinensis) från förteckningen över särskilt skyddade arter eftersom populationen redan då hade ökat till 1,8 miljoner fåglar. En fördubbling hade skett varje år. Den naturliga marina skarven (Phalacrocorax Carbo Carbo) har aldrig hört till skyddslistan. Båda skarvarterna har alltså i dag exakt samma status.
Enligt Fågelskyddsdirektivet är samtliga icke-jaktbara naturliga fåglar i princip fridlysta, men regionerna får vidta avvärjande åtgärder om ”allvarlig skada” kan påvisas. Detta flummiga begrepp har skapat rättsosäkerhet i de nationella förvaltningarna, och finska miljömyndigheter (genomsyrade av grön naturromantik) förbjuder jakt på mellanskarv, medan man i Sverige tillåter vissa begränsande åtgärder.
EU har behandlat konflikten mellan skarv och fiske i tre expertrapporter, kallade REDCAFE år 2005, FRAP och EIFAC år 2006. Alla tre kan läsas på Internet. Experterna som bestått både av fågelskyddare och fiskare har inte varit eniga. Kommissionen har därför inte gjort något. Det som det nya EU-parlamentet borde kräva är att Kommissionen adderar mellanskarven till listan över jaktbara arter (Bilaga II i fågelskyddsdirektivet) där även de flesta kråkfåglar finns.
Huvudskyldig till skarvproblemet i Finland är våra egna miljömyndigheter som inte utnyttjat paragrafen om ”allvarlig skada”. Medskyldiga är EU-kommissionen och EU-parlamentet som låtit expertgruppernas (fanatiska?) fågelskyddare förhindra att mellanskarven adderats till listan över jaktbara arter.
En skarv äter ett halvt kilo fisk om dagen, lika mycket som en människa orkar vrida i sig. All sorts fisk duger, allt från yngel upp till 1 kg stora gäddor. Miljoner skarvar som snabbt förökar sig äter tillsammans med sälarna upp fisken. När havet är tomt är problemet löst och skadedjuren hungrar ihjäl. Då behövs inte längre jakt på mellanskarv och säl.
Jarl Ahlbeck
Eu-kandidat för Sfp
sunnuntai 17. toukokuuta 2009
merimetsot ja sudet makkaratehtaalle
toukokuu 18 klo 09.30
RKP:n puoluokokouksessa eilen ent. Greenpeacen tiedottaja, rkp:n jäsen Mikael Sjövall paheksui Ahlbeck'in populismia, kun Ahlbeck haluaa lähettää merimetsot ja sudet makkaratehtaalle. No ehkä tämä makkaralaatu sopisi paremmi koirille, kuin ihmisille. Onko Greenpeace tietoinen siitä, että merimetsi on tulokaslaji, Kiinasta tuotu kalastuslintuna (sidottiin linnun kurkku kiinni ja metsästäjä otti kalan talteen)? Koska tämä lintukalastus oli tehotonta, se lopetettiin. Merimetsoja ammuttiin ja laitettiin kattilaan. Mutta sitten tuli EU ja Suuressa Viisaudessa rauhoitti merimetsot. Yhtä hyvin voisi rauhoittaa citykanit tai karanneet minkit. Nyt nämä EU:n lemmikit ajavat kaikki muut linnut pois saarilta, sekät tuhoavat kasvillisuuden. Lisäksi ne syövät kalaa, rakastavat mm. kuhaa, joka jo nyt on lähes sukupuuton partaalla.
On oikein, että maaseudun asukas joutuu rakentamaan kalliita sähköaitoja, jotta sudet eivät tappaisi hänen kotieläimensä? Mielestäni Siperiassa löytyy tarpeeksi tyhjää tilaa susille. Ei niitä meillä tarvita. - Jarl Ahlbeck
RKP:n puoluokokouksessa eilen ent. Greenpeacen tiedottaja, rkp:n jäsen Mikael Sjövall paheksui Ahlbeck'in populismia, kun Ahlbeck haluaa lähettää merimetsot ja sudet makkaratehtaalle. No ehkä tämä makkaralaatu sopisi paremmi koirille, kuin ihmisille. Onko Greenpeace tietoinen siitä, että merimetsi on tulokaslaji, Kiinasta tuotu kalastuslintuna (sidottiin linnun kurkku kiinni ja metsästäjä otti kalan talteen)? Koska tämä lintukalastus oli tehotonta, se lopetettiin. Merimetsoja ammuttiin ja laitettiin kattilaan. Mutta sitten tuli EU ja Suuressa Viisaudessa rauhoitti merimetsot. Yhtä hyvin voisi rauhoittaa citykanit tai karanneet minkit. Nyt nämä EU:n lemmikit ajavat kaikki muut linnut pois saarilta, sekät tuhoavat kasvillisuuden. Lisäksi ne syövät kalaa, rakastavat mm. kuhaa, joka jo nyt on lähes sukupuuton partaalla.
On oikein, että maaseudun asukas joutuu rakentamaan kalliita sähköaitoja, jotta sudet eivät tappaisi hänen kotieläimensä? Mielestäni Siperiassa löytyy tarpeeksi tyhjää tilaa susille. Ei niitä meillä tarvita. - Jarl Ahlbeck
lauantai 16. toukokuuta 2009
1.6.5. 2009 Nyt olen meppi-ehdokas ja rupean bloggaamaan suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi! Ensin yleisönosastokirjoitus, joka julkaistiin muutamassa lehdessä. Se kertoo aika paljon siitä, miksi haluan EU-parlamenttiin:
EU:n ympäristöpolitiikkaa järkeistettävä
EU:n alkutaipaleen ympäristösäännökset olivat yksinkertaisia ja loogisia. Niillä pyrittiin suojelemaan sekä ihmisiä että luontoa haitallisista aineista ja vaaroista. Tehtiin sääntöjä ongelmajätteistä, voimalaitosten hiukkas- ja myrkkykaasupäästöistä, autoista, sähkölaitteista ym. Viime aikoinakin on tullut hyviä sääntöjä mm. jätteenpoltosta ja pohjaveden suojelusta.
Mutta valitettavasti ilmastohysteria ja ylenpalttinen eläinromantiikka ovat poikineet liudan järjenvastaisia direktiivejä, joista naurettavin on hehkulamppukielto, taloudellisesti haitallisin on hiilidioksidin päästökauppa, ja ärsyttävin on susien ja merimetsojen suojelu, niitä kun sopisi paremmin makkaratehtaan raaka-aineeksi. Koska valoa ja lämpöä Suomessa tarvitaan samanaikaisesti, hehkulamppukielto ei säästä energiaa, mutta aiheuttaa uuden elohopeaongelman. Hiilidioksidin päästökauppa ei vähennä päästöjä, mutta vauhdittaa sen sijaan teollisuuden siirtymistä Kiinaan. Kaiken kukkuraksi se tekee kivihiilestä ympäristöystävällisemmän polttoaineen, kuin kotimainen turve!
Lähtisin mielelläni Satu Hassin tilalle EU-parlamentin ympäristövaliokuntaan.
Jarl R. Ahlbeck
Tekniikan tohtori, ympäristötekniikan dosentti
Rkp:n meppiehdokas
EU:n ympäristöpolitiikkaa järkeistettävä
EU:n alkutaipaleen ympäristösäännökset olivat yksinkertaisia ja loogisia. Niillä pyrittiin suojelemaan sekä ihmisiä että luontoa haitallisista aineista ja vaaroista. Tehtiin sääntöjä ongelmajätteistä, voimalaitosten hiukkas- ja myrkkykaasupäästöistä, autoista, sähkölaitteista ym. Viime aikoinakin on tullut hyviä sääntöjä mm. jätteenpoltosta ja pohjaveden suojelusta.
Mutta valitettavasti ilmastohysteria ja ylenpalttinen eläinromantiikka ovat poikineet liudan järjenvastaisia direktiivejä, joista naurettavin on hehkulamppukielto, taloudellisesti haitallisin on hiilidioksidin päästökauppa, ja ärsyttävin on susien ja merimetsojen suojelu, niitä kun sopisi paremmin makkaratehtaan raaka-aineeksi. Koska valoa ja lämpöä Suomessa tarvitaan samanaikaisesti, hehkulamppukielto ei säästä energiaa, mutta aiheuttaa uuden elohopeaongelman. Hiilidioksidin päästökauppa ei vähennä päästöjä, mutta vauhdittaa sen sijaan teollisuuden siirtymistä Kiinaan. Kaiken kukkuraksi se tekee kivihiilestä ympäristöystävällisemmän polttoaineen, kuin kotimainen turve!
Lähtisin mielelläni Satu Hassin tilalle EU-parlamentin ympäristövaliokuntaan.
Jarl R. Ahlbeck
Tekniikan tohtori, ympäristötekniikan dosentti
Rkp:n meppiehdokas
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
