Helsingin Sanomat kertoi koko sivulla ilmastosatuja aikuisille 2.11. 2009. Lähetin maltillisen vastineen, jota ei julkaistu. Sen sijaan ilmestyi luonto-aktivistin Leo Straniuksen epätieteellinen sepustus, joka ennusti maailmanloppua ihmiskunnan hiilidioksidipäästöjen seurauksena.
Siis alla oleva juttu on joutunut vihreän tieteisjournalismin sensuurin punakynän uhriksi. Toveri Trofim Lysenko riemuitsee haudassaan.
Ilmastosatu aikuisille
Jokseenkin varmaa on, että hiilidioksidipäästöt nostavat maapallon keskilämpötilaa jossakin määrin. Mutta maapallon lopullinen lämpenemisvauhti riippuu palautevaikutuksista, joita tunnetaan erittäin huonosti.
Suomessa pieni jääkausi huipentui kylmien 1860-luvun katastrofivuosien aikana, ja lämpeni sen jälkeen epätasaisesti. Kolmekymmentäluvun ilmasto oli jokseenkin yhtä lämmin kuin nykypäivän ilmasto, vaikka ilmakehän hiilidioksidipitoisuus ei silloin ollut vielä merkitsevästi noussut.
Helsingin Sanomissa (2.11.) mainitaan, että Suomen ilmasto on lämmennyt vuodesta 1959, mutta jätetään mainitsemasta, että se ei ole lämmennyt kolmekymmentäluvulta. Tammikuun keskilämpötila oli esim. v. 1930 Helsingissä +1,4 astetta, eikä tammikuun keskilämpötila sen jälkeen koskaan ole Helsingissä noussut plussan puolelle.
Jos ennusteet maapallon tulevasta keskilämpötilasta ovat epävarmoja, niin ennusteet tulevasta paikallisesta keskilämpötilasta ovat erityisen epävarmoja. Paikallisten äärimmäisten sääilmiöiden kytkeminen maapallon keskilämpötilaan on taas puhdasta spekulaatiota ilmastonörttien digitaalisessa mielikuvitusmaailmassa.
Fysikaalinen tosiasia lienee se, että Suomessa myrskyjen voimakkuus vähenee mikäli (ilmastomallien mukaan) pohjoiset alueet lämpenevät nopeammin kuin trooppiset alueet. HS:n jutussa todetaankin ”kovat tuulet eivät juuri yleisty”. Tämä toteamus on ilmeisesti peräisin ilmatieteen laitoksen tietokonelaskelmista.
Tästä huolimatta saa myöhemmin tekstissä lukea: ”Hankalat kelit yleistyvät maalla ja merellä myrskyjen vuoksi”, sekä ”Aallokko lisääntyy, ja satamiin tarvitaan aallonmurtajia” ja lopuksi ”Metsien kasvu paranee, mutta myrskyt lisäävät tuhoja”. Kuka lienee kertonut tällaisia ilmastosatuja toimittajalle?
Julkisen sanan pitäisi antaa yleisölle parhaan tietoon perustuvaa informaatiota ottaen huomioon mahdollisen ilmastonmuutoksen suuruudesta ja luonteesta vallitseva suuri tieteellinen epävarmuus.
perjantai 6. marraskuuta 2009
Helsingin Sanomat ja ilmastonmuutos
Tunnisteet:
Helsingin Sanomat,
ilmastonmuutos,
Lysenko,
sensuuri
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
En yhtään ihmettele. Hesari on tunnettu vihreän propagandan levittäjä. Ei kannata lähettää juttuja ko. lehdelle. Jokunen ydinvoimaystävä löytyy kuitenkin toimituksen johtoportaissa ja Korholat saavat onneksi palstatilaa.
VastaaPoistaHesari jatkaa hyväksi todetulla linjalla
VastaaPoistaHesarin sunnuntailiitteestä 7.4. oli todettavissa sekä ilmastokeskustelun, että journalismin tämän hetkinen taso joka ei kyllä päätä huimaa.
Etusivun tarina Suuret Syylliset meni kritiikittömyydessään uudelle tasolle joka on ilmastokeskustelussa jo jonkinlainen saavutus. Kirjoitus nojautui mm. lähteisiin kuten Satu Hassi ja Greenpeace. Tämä tietysti selittää sen ettei journalistin hälytyskellot soineet edes verrattaessa energiayhtiöitä orjaplantaaseihin. Kirjoituksen lapsellisin kommentti lienee ”Ilman G.W. Bushin kahdeksan vuoden valtakautta maailma olisi toisenlainen. Parhaassa tapauksessa se olisi viileämpi".
http://hitti.vuodatus.net/lue/2013/04/ilmaston-lampeneminen-nyt